Eilen oli ihana, elokuinen kesäpäivä. Makoilin Körden kainalossa läheisellä rantakalliolla. Tunsin, miten kallio kannatteli painoani. Vasemmalla näkyi tummia sadepilviä ja oikealla aurinkoa niin, että piti vähän siristellä. Körde hipsutteli minua minifarkkuhameen alta. Minä silittelin miehen vahvaa rintakehää.

Mietin, miten voin olla jo 45-vuotias, edelleen hengissä ja kokea näin täydellisen timanttisia, ainutlaatuisia hetkiä.

Aiemmin aamulla kysyin Kördeltä, miten kaikki oli oikeasti mennyt eksän kanssa. Ei puhuta siitä, kun nyt on niin hyvä mieli.

Kysyin myöhemmin uudestaan. Sain kuulla tuon alussa olevan lausahduksen ja sen, että Körde ei ollut kertonut minusta mitään eksälleen. Tai että hänellä olisi meneillään mitään vakavampaa toisen naisen kanssa. Körde sanoi, että hän esittää nyt sen verran kuin on tarpeen. Kun yksi tai useampi talokauppa saadaan pois alta, hän pääsee eksästään vapaaksi.

Uskoo, ken tahtoo. En tiedä, mitä ajatella. Haluaisin niin uskoa, että olen tärkein nainen Körden elämässä. Samalla faktat ja aiemmat kuviot puhuvat toista.

Kerroin Kördelle eilen, että aion pian lopettaa työt. Lisäsin, että joudun vielä tekemään tietyn summan, jotta saan pakolliset kulut maksettua ja säästöön rahaa.

Körde veti herneen nenään. Hän paasasi siitä, miten en voi samaan aikaan puhua lopettamisesta, jos kuitenkin aion jatkaa. Että se on joko tai. Ja jos hän kerrankin näkee mainokseni jossain lopettamispäätöksen jälkeen, se on kerrasta poikki.

Körde antoi taas palaa siihen malliin, että meinasin alkaa itkeä. Töiden lopettaminen ei ole mitenkään helppo päätös minulle. Tiedän, että se on tehtävä pian, koska pääni ei kestä enää. Silti työ on ollut käytännössä koko identiteettini ja elämäni sisältö usean vuoden ajan. Asiakkaita ei tule ikävä, mutta sitä tulee, että toimeentulo on turvattu ja koen, että hallitsen omaa elämääni.

En itkenyt. Odotin, että Körde rauhoittuu.

Myöhemmin Körde otti puheeksi sen, miten hän ei vieläkään tiedä, mistä kaikesta pidän seksissä. Sanoin, että minun on vaikea olla saavana osapuolena. Seksityö on vaurioittanut minua, ja meidän epäselvä tilanne vaikuttaa myös. Körde sanoi ymmärtävänsä.

Kaikki on jotenkin levällään ja silti ehkä paremmin kuin aiemmin. Jatkan siis keräilyä ja otan kaiken irti yhteisistä hetkistä, joita tuon miehen kanssa saan viettää.

Se ei onnistunut täysin, koska Perussuomalaiset saivat 39 paikkaa ja vain yhden paikan ja 20.000 ääntä vähemmän kuin suurimmaksi noussut Sdp.

Vihreät ja Vasemmistoliitto saivat yhteensä 36 paikkaa, joten Yle, Hesari ja koko lehdistö julistivat yhteen ääneen: Voittajien on päästävä hallitukseen!

Mutta sillä voittajilla ne tarkoittivat vihreitä ja Vasemmistoliittoa, vaikka terveellä järjellä ajatellen kaksi (2) yhteensä 19.7% kaikista äänistä saanutta pienpuoluetta ei mitenkään voineet olla vaalien voittajia.

Koska silloin 80.3% lopuista äänistä olisi ollut vain toisen luokan ääniä ja nämä Yleä ja lehdistöä tyttötoimittajilla hallitsevat naisten puolueet valitsisivat hallituskumppaninsa samalla tavalla kuin Tinderissä ja Sokerideittailussa.

Mutta niin se vain Jumalauta meni ja siinä on se Naisten Tasa- arvo ja Suomen kadonnut Demokratia pähkinänkuoressa! 

Nyt meillä on jo ennen vaaleja tilanne, jossa afganistanilainen Nasima Razmyar ja saksalaismielinen Tytti Tuppurainen sanovat, ettei 600.000 perussuomalaisen äänillä ole mitään merkitystä vaalien jälkeen hallitusta muodostettaessa.

Henkisessä kotimaassaan Afganistanissa Nasima Razmyar kököttäisi kaapuineen keittiön nurkassa kuin jättimäinen muurahaispesä ja huoneen ikkunatkin olisi muurattu umpeen.

Nyt tämä nainen on ihmeekseen havainnut, että hän voi Suomessa ajaa samanlaista politiikkaa kuin talibanit Afganistanissa. Mutta täällä voi sortaa suomalaisia ja varsinkin suomalaisia miehiä, sekä ajaa joka puheenvuorossaan muslimien (-miesten) asioita.

Ja kaikkein hulluinta on varmaan taliban Nasiman omastakin mielestä, että sitä kutsutaan vielä monikulttuurisuudeksi ja suvaitsevaisuudeksi. Ainakin hänen heimopäällikkö- isänsä ja äitinsä nauravat ääneen joka viikko Kelaan ja sosiaalitoimistoon mennessään.

Siihen säntää touhottamaan vielä pähkinän kokoisine demokratia- aivoineen mukaan Kokoomuksen kiintiönainen Pia Kauma, joka on sukupuolensa ansiosta puolueen eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja.